Tiedättekö sen ihmistyypin, joka on kuin tuulahdus positiivista energiaa, joka tuo hyvän fiiliksen jo pelkästään kävellessään samaan huoneeseen?
Se on Taru ja tuo extrana pöytään vielä miljoonan dollarin hymyn, kotoisan pieruhuumorin, sekä ihanan tarttuvan naurunsa.
Taru sai eilen houkuteltua tämän mörököllin vihdoin ulos piilostaan ja käytiin kuvailemassa hiukan rennompaa ja sporttisempaa settiä.
Löydettiin pienen käppäilyn jälkeen näppärä spotti keskustan tuntumasta, jossa riitti valoa ja joka oli sopivan suojassa, sekä katseilta, että taivaalta uhkaavasti ripottelevilta pisaroilta.

Kuukausien tauon jälkeen kuvattavana olo on yleensä, kuin ajaisi ekaa kertaa ilman apupyöriä, silmät sidottuna ja takarengas olisi puhki.
Oli siis poikkeuksellisen rentoa palloilla Tarun kameran edessä,kun toinen tiesi tasan tarkkaan mitä teki ja onnistui jopa sisäistämään jo muutaman räpsyn jälkeen sen mikä omaa krantun puoleista silmääni miellytti ja ohjeisti sen mukaan. Ihan uskomaton taikuri, tuo akka.
Siihen päälle hyvät kuvausvehkeet ja homma oli purkissa nopeammin, kuin osasin kuvitellakaan.

Tajusin juuri, että en ole aikoihin panostanut uusiin vaatteisiin, ostanut mitään käytännöllistä, saati arkeen sopivaa, mutta treenivermettä tuntuu ilmestyvän kaappiin harva se viikko.
Kuvissa vilahtava treenitoppi, sekä leggingsit ovat Bombshell Sportswearin ja ai piru, kun tykkään tuosta setistä!
Korkea vyötärö, ihanan pehmeä, joustava materiaali, ja todella miellyttävä päällä.
Himotuslistallani top kolmosessa huutelevat myös täysin samanlaiset pöksyt, mutta sinivalkoisina - kukapa ei haluaisi pukeutua suomenlipuksi.
Jos jotain miinusta pitää sanoa, niin kyykkytreenin ja gaselliloikkien lomassa joudun todennäköisesti jossain vaiheessa treeniä ainakin kerran nostamaan pökiä takaa. En kuitenkaan siinä määrin, että se tuntuisi häiritsevän vauhtia.

SAMSOE&SAMSOE

 Lähes jokainen vaaterekkini nähnyt henkilö on kommentoinut naurahtaen vaatevalikoimani värikkyyttä. Lähes kaikki rievut kun ovat sitä kirjavaa ja näyttävää, eli kotoisan mustaa. 

Kun tulin Kreikasta, iski hirveä pakkomielle lämpimiin neuleisiin, koska tämä jäätynyt pulkannaru palelee 24/7.. 

Helsingissä on muutamat kaupat jonne on aina yhtä vaarallista mennä ja niistä yksi on Samsoe&Samsoe. Heti tuon neuleen nähdessäni, tiesin sen olevan täydellinen kumppani nahkarotsilleni - en tosin tiennyt, että jälkimmäinen jäisi jäähylle aikaisen talven takia jo parin viikon päästä.. Punainen pirulainen on 55% merinovillaa ja 20% puuvillaa, jotka takaavat, että ohuudestaan huolimatta neule on hyvinkin lämmin.

Kuvien asussa vipelsin viikonloppuna I love me-messuilla - joka oli ainakin omalta osaltani vähän liiankin onnistunut reissu, ainakin jos aijon syödä seuraavat kaksi viikkoa muutakin, kuin kynsiäni.

Villakangastakki on R/H ikuinen lempparini, kumipökät taas uusi rakkaus Kreikan reissulta, Calzedonian myymälästä ja ylipolvensaappaat viime vuoden messulöytö, Pura Lopezilta. Popot on korkeasta korostaan huolimatta tosi hyvät jalassa. Tosin sunnuntaina, viiden tunnin köpöttelyn jälkeen saattoi päästä jo muutama perkele, kun päkiät huusi hoosiannaa.

Viimeisestä kuvasta tulikin mieleen vuosien takainen ilkeäksi tarkoitettu kommentti, jossa joku anonyymi päivitteli, kuinka muuten niin pienellä "tytöllä" voi olla niin iso pää. Oikeassa oli, pirulainen. Tässähän jää Bratzitkin kakkoseksi!

OPERAATIO GRAN CANARIA

Näin harmaana kesäiltana, kun vesipisarat rummuttelee ikkunalautaan, on hyvä fiilistellä hetki eilisen energistä valoa ja aurinkoisia räpsyjä.

Värikkäitä kuvia pällistellessä saattaisi jopa hetken luulla, että palmut heijaa reggaen tahtiin ja lämmin tuuli heiluttelee säärikarvoja, mutta ei tällä kertaa päästy vielä Ullanlinnaa pidemmälle.

Kuvien mekosta on tullut tämän kesän lempparivaatteeni. Minähän olen tunnetusti all black everything-tyyppiä, kun puhutaan rytkyistä, mutta tämä on kai se "värikäs" poikkeus, joka vahvistaa säännön. Varmaan ensimmäinen tummansininen vaatekappaleeni ikinä?

Etsin viime kesänä sopivaa punaista nahkarotsia kissojen ja koirien kanssa, kun tuon nähdessäni muistan vain miettineeni, kuinka hyvin se sopisi sen tulevan unelmatakkini kaveriksi.  Jota en muuten ole tähänkään päivään mennessä vielä löytänyt, mutta pitäähän sitä olla tavoitteita.

Facebookin eräässä ryhmässä tuli pari päivää taaksepäin keskustelu vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Lurittelin sinne pitkät litaniat omista ajatuksistani ja sainkin pian viestiä eräältä blogimaailman tutulta, jonka kanssa juorutessa onkin hurahtanut yömyöhään viimeiset pari iltaa - eikä tämäkään näemmä poikkeus, kun kello huutelee taas yli kahtatoista. :D

Aina yhtä ihana huomata, miten joidenkin kanssa vain juttua riittää ja kuinka yllättävän helppoa on jakaa kokemuksiaan, sekä purkaa mieltään "tuntemattomalle".. 

Yhtenä hetkenä saattaa keskustelun aiheena olla jotain kuolemanvakavaa ja seuraavassa hetkessä jo jotain niin hauskaa, että housuun meinaa lirahtaa lusikallinen.

JUMPSUIT

Hellurei, kiva, että löysit perille!

Olin pitkään kaivannut leveämpää palstatilaa, isompia kuvia, sekä simppeliä ulkoasua, jotta kuvista ja kokonaisuudesta saisi enemmän irti.

Vanha blogi, vuosien takaisine kuvineen ei muutenkaan enää tuntunut omalta, ei siltä mitä olen nykyään. Joten tässä sitä ollaan!

Tuunasin pohjasta mieluisamman oloisen, mitä nyt taidot antoi myöden. Vielä on hiukan keskeneräistä, mutta eiköhän tällä eteenpäin päästä. :)

Kuvat on eiliseltä illalta, tutun vauhdikkailta nelikymppisiltä. Päällä oli Pura Lopezin näyttävät sandaalit ja &Other storiesin klassinen Jumpsuit. Jälkimmäinen on itse perkele ja siihen on voimakkaanpuoleinen viha-rakkaussuhde. Vaikka materiaali on ihanan laskeutuvaa, on se niin herkkä rypistymään, ettei tarvitse kuin pierasta ja se on rutussa.  En edes omista mitään silitysvekotinta ja hankin sellaisen korkeintaan siinä vaiheessa, kun löydän silmää miellyttävän, jolla on kolme pitkää jalkaa ja se osaa myös kokata.

Lähdin juhlista yhden paikkeilla, kun suurin osa porukasta alkoi olla jo kantokunnossa.

Vaihdoin päälle rennompaa vaatetta, jalkaan tennarit, sujautin kuulokkeet korville ja käppäilin pitkin keskustan rauhallisia katuja, ihastellen niiden kauneutta ja nuuhkien kesäyön kosteaa tuoksua. Muistin taas, miksi rakastin asua keskustan tuntumassa. Mikään ei tuo sitä samaa rentouttavaa fiilistä, kuin kotiin käveleminen kesäyön hämärässä. Ei mikään.