VAPAAEHTOISESTI LAPSETON

sunnuntai 28. tammikuuta 2018




Lapsena vastasin automaattisesti kysyttäessä, että haluan 2 tyttöä, kaksoset tietenkin..
Olin niin tottunut siihen, että siskostani on aina seuraa, olit sitten kotona, tarhassa tai naapurin Jorman synttäreillä. 
Vaikka oltiinkin silloin tällöin veljen kannustuksesta tukkanuottasilla, oltiin kuin paita ja peppu, kaikessa erilaisuudessamme.
Se, että tiesi ettei koskaan ole yksin, loi tietynlaisen turvallisuuden tunteen - yhteyden jonka toivoin muidenkin kokevan. 

Teini-iässä alkoi itää ajatus siitä, etten ehkä koskaan haluakaan lapsia. Että se automaattinen vastaus lapsista puhuttaessa, oli vain sanahelinää, jota luulin minulta odotettavan, koska näin naisenahan niitä lapsia "kuului" haluta. 
Parin kympin tienoilla aloin ymmärtää, että en ole kovinkaan äidillinen ihminen, vaikka perhettä ja ystäviäni rakastankin yli kaiken. 
Mainitessani ajatuksistani muille, rallattelivat he toistuvasti vanhaa virttä nimeltä "vielä se mieli muuttuu". 
Kaksikymmentäkaksi vuotiaana iski se tajuntaan, kuin kirves otsalohkoon.
Sitä oli silti vaikea myöntää, varsinkin itselleen, että oli ahdingossa - ajanut itsensä umpikujaan, koska oli vuosia elänyt vain toisen haluja ja toiveita varten sen sijaan, että olisin ollut rehellinen itselleen.
Oli juuri remontoitu koti, jonka naapurissa neuvolat, ala-aste ja tarha - oli mies, joka kosi. Mies joka halusi lapsia.
Tunsin itseni epäonnistuneeksi.

Ajattelin pitkään olevani jotenkin viallinen, varsinkin kun veljelläni on kourallinen mukeloita ja kaksoissiskoni suurin haave jo vaahtosammuttimen kokoisesta on ollut tulla äidiksi.
Vaikka olen nykyään suht sinut asian kanssa, myönnän, että välillä on tullut niitä hetkiä, jolloin olen kokenut tietynlaista riittämättömyyden tunnetta. Kokemusten kouluttamana sitä on pelännyt ihastua, pelännyt rakastua. Olisi niin kohtuutonta pyytää toista ihmistä joustamaan omissa haaveissaan, kun ei itsekään ole valmis sitä tekemään..

On toki surullista, kuinka moni tekee lapsia vain yhteiskunnan luomien paineiden/normien takia. 
On myös kamalaa, miten niin moni äidiksi henkisesti kykenemätön silti saa niitä lapsia. 
Itselläni on maailman ihanin perhe, joiden olemassaolosta kiitän joka päivä. 
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Parinkympin paremmalla puolella tajusin sen. Lapsi ansaitsee 100% - kaiken sen rakkauden ja huolenpidon,minkä itse sain lapsena. 
Ymmärsin, että en ole se ihminen, joka on valmis luopumaan omasta vapaudestaan, haaveistaan, toiveistaan, lapsen takia..
En silti koe itseäni itsekkääksi, enkä kylmäksi, saati huonommaksi ihmiseksi tai naiseksi, koska en halua lapsia. Olen nähnyt niin monia onnettomia pieniä ihmisiä, niin surullisia perheitä, että en toivo sitä kenellekään. Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä tarkemmin mihin ryhtyy. 
Jos olet valmis antamaan 50% tai 70%, onko se tarpeeksi? 
Minä en ole oikea ihminen sanomaan kuka kelpaa äidiksi ja kuka ei, mutta en haluaisi, että kukaan pieni ihminen saisi yhtään vähempää, kuin mitä minä sain. Koska he ansaitsevat joka pirun prosentin.



10 kommenttia :

  1. Ah, minusta on niin ihanaa lukea muidenkin naisten ajatuksia siitä, että lapsia ei ehkä haluta koskaan. Itsekin aina lapsena/nuorena puhuin että haluan kaksi lasta. Lukion ensimmäisellä jostain tuli ajatus, että en minä halua äidiksi. Tuntuu, ettei oikein kukaan ymmärrä tuota ajatusta. Opiskelen musiikkipedagogiksi ja tulen toivottavasti työni puolesta olemaan tekemisissä lasten kanssa ja se riittää minulle. Minä unelmoin omakotitalosta, aviomiehestä, kahdesta koirasta, kissasta ja ehkä lampaista. Lapset eivät kuulu minun unelmiini, eivät ole kuuluneet moneen vuoteen ja tuskin tulevat kuulumaankaan. Ainoa asia mikä mietityttää on se, mistä ikinä löytää miehen joka ei myöskään halua lapsia. Tuntuu olevan paljon hankalampaa löytää mies, joka ei halua lapsia kuin nainen, joka ei halua. En ole koskaan aiemmin lukenut blogiasi, joten en tiedä tilannettasi, mutta minua jäi mietityttään tämä kohta "Oli juuri remontoitu koti, jonka naapurissa neuvolat, ala-aste ja tarha - oli mies, joka kosi. Mies joka halusi lapsia." Miten ratkaisitte asian, vai ajoiko lapsikysymys teidät eri teille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi! Ihana, että teksti sai näinkin hyvän vastaanoton.
      Onneksi meitä on jatkuvasti enemmän, niin ei ole yksinäinen fiilis asian suhteen. Ainakin itse arvostan sitä, että elää oman näköistään elämää ja itselleen, eikä muiden toiveiden mukaan. Halusi sitten lapsia tai ei. :) On vain yksi elämä - nautitaan siitä. <3

      Meillä homma meni karille, ei tosin pelkästään lapsiasian takia, mutta olihan se lopullinen deal breaker..
      Olen huomannut saman asian, on selkeästi mahdottomuus löytää ihana mies, joka haluaa parisuhteen, mutta ei lapsia! Ne on varmaan kuolleet jo sukupuuttoon tai sitten niillä on jo aikuiset lapset. :D

      Poista
  2. Ihanaa, että kirjoitit tästä aiheesta <3 itse olen lapsesta asti tykännyt hoitaa pienempiä lapsia ja parikymppisenä olin au pairinakin. Siskon lapset ovat todella rakkaita tädin kultia, mutta omia lapsia en halua. Syyt ovat samoja mitä sullakin, en näe itseäni viettämässä viikonloppujani fudiskentän tms laidalla vaan haluan tehdä ihan erilaisia juttuja vapaa-ajallani, sellaisia mihin ei liity lapset. Olen jo yli kolmekymppinen joten tuskin mielipiteeni enää muuttuu, mutta koskaan ei kuitenkaan voi olla täysin varma. Välillä ahdistaa, että minulta puuttuu jokin äitiysgeeni ja joudun selittelemään valintaani tuntemattomillekin ihmisille. Joten on tosi kiva, että välillä saa vertaistukea samoin asiasta ajattelevilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuuluu itsellesi. Kirjoitin tekstin, koska joskus kysyit, että voisinko avata aihetta enemmän täällä blogin puolella. Avautuminen vain hiukan venähti, pahoittelut. <3

      Mä niin ymmärrän tuon "ahdistuksen". Mutta onneksi päivä päivältä siitä tulee hyväksyttävämpää, että kaikki eivät halua lapsia. Lehdestäkin muistan lukeneeni, että ihmiset haluavat yhä enemmän elää itselleen ja toteuttaa haaveitaan ja siksi lapsen hankkimiset ovat vähentyneet. :)

      Mulle saa aina laittaa viestiä, kun kaipaa vertaistukea! ;)

      Poista
  3. Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. 💖 Haluat lapsia tai et, jokaisen kuuluu tehdä niinkuin oma sydän sanoo. Pusuja sulle kaunotar 😘

    VastaaPoista
  4. Mä taas aina ajattelin et haluan lapsia, sitten joskus... No aika monta vuotta vierähtänyt. Ompun myötä oonkin löytäny itestäni jonkunmoisen äitigeenin. Mutta tuntuisi se lapsi tällä hetkellä vaan väärältä; tiedostan ikäni ja riskit, oman jaksamisen riittämättömyyden ja senkin etten halua tälläsiä sairaita geenejä jakaa.
    Pus <3

    VastaaPoista